Lopputulos ja arviointi

Käsitöissä on tärkeää arviointi ja erityisesti miten se suoritetaan. Suojanen (1992) puoltaa laadullista ja kehittävää arviointia, jossa se on jatkuva prosessi ja siihen osallistuu sekä oppilas ja opettaja dialogin kautta. Huomioon ei oteta pelkästään valmista työtä vaan koko prosessi ja perustetaan se asetetuille tavoitteille. Myös työturvallisuuden huomioiminen pitäisi ottaa huomioon arvioinnissa, joka myös mainitaan hyvän käsityönosaamisen puitteissa jo neljännen luokan lopussa (Opetushallitus, 2004).

 Tässä oli siis omat tavoitteeni kurssille:

 

Kuinkas sitten onnistuinkaan omasta mielestäni:

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja monet tavoitteista on saavutettu. Mukaan mahtui myös enemmän ja vähemmän kirosanoja, mutta ei se ainakaan työntekoa hidastanut tai haitannut. Eihän se työ täydellinen ole,  mutta en ole minäkään. Nätit ovat ja ihan oikeasti käytettävät!
Opetusvälineen avullahan on siis tarkoitus oppia sanaluokat. Oppilailla on paperilla sanoja, jotka sitten on tarkoitus viedä oikeaan laatikkoon. Tässä se nyt sitten on! Voila!

Lähteet:

Opetushallitus, (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.

Suojanen, U. (1992). Käsityökasvatuksen perusteet. WSOY: Porvoo.

Opetussuunnitelma ja kirjonta

 Mutta miten kirjonta sitten liittyy opetussuunnitelmaan ja kouluun?

Käsityön tehtävänä on kehittää oppilaan pitkäjänteisyyttä ja pitkäkestoista työskentelytekniikkaa. Sen tarkoituksena on kehittää luovuutta ja näyttää ympärillämme olevaa estetiikkaa. Käsityön on tarkoitus myös perehdyttää oppilas niin oman kulttuurin käsityöperinteeseen kuin muidenkin maiden käsityöperinteisiin. (Opetushallitus, 2004)

 Esimerkiksi ristipistotyöt ovat levinneet koko maailman kansankirjontoihin. Se voi olla pientä, tiheää, geometristä, värikästä. Sen aiheina ovat monesti kansanperinne, luonto, ihmiset ja ornamentit. (s. 38, Aydemir et al., 2004)

Kirjontaa suunniteltaessa, virittyy oppilaan eri persoonallisuuden osa-alueet: siihen liittyy emotionaaliset tekijät sekä sosiaaliset tekijät, myös kognitiivisuus ja motoriset taidot kehittyvät (s. 19, Suojanen, 1992). 

Suojanen (1992) myös huomauttaa, että käsityö liittyy kaikilta osiltaan kulttuuriin ja sen arvoihin, traditioon ja muotokieleen. Suomalainen muotoilukulttuuri on ollut vahva kulttuurinen tekijä ja suomalaiset arvostavat meidän omaa designiä. Siksi mielestäni onkin tärkeää myös kehittää lapsen omaa suunnittelutaitoa ihan kulttuurinäkökulmastakin. Käsityö pohjautuukin vahvasti kulttuurihistoriaan, taidehistoriaan sekä kansantieteeseen (s. 20, Suojanen, 1992)

 Esimerkkejä kirjontatöistä maailmalta:

http://img0.etsystatic.com/000/0/5206392/il_570xN.204354706.jpg

 

http://folkcostume.blogspot.fi/2011/05/cross-stitch-embroidery-of-central-asia.html

http://www.needlenthread.com/Images/Miscellaneous/Needlecase/Seed_Stitch_Needlebook.jpg

Käsinkirjonta

 Käsinkirjonnan perustarvikkeet ovat kangas, lanka ja neula. Tämä ei siis ainakaan ole koulun resursseista kiinni, voidaanko kirjontaa harjoitella, vaan ihan opettajan innostuksesta. Kirjontaa on helppo opettaa, sillä oppilaat voivat opettaa toinen toista, ja kun sen kerran oppii, voi oppilas tehdä helposti itsenäistä työtä. 

Meidän piti harjoitella kuutta eri pistotekniikkaa. Tässä on vinkkejä eri pistoista:

http://www.kaspaikka.fi/kirjonta/pistot/pistokirjonta.html

ja  TÄÄLTÄ löytyy videoita niille, joilla on peukalo keskellä kämmentä (kuten minulle), miten eri pistoja tehdään.

Minulla oli vaikeuksia lähteä harjoittelemaan pistoja. Oli varhainen aamu eikä paljon kiinnostanut. Kysyinkin siis opettajalta, miten motivoida oppilasta, jota ei yksinkertaisesti "voisi vähempää kiinnostaa". Oppilaan motivointi voi olla hyvinkin vaikeaa, mutta kun opettaja alkaa tuntemaan oppilaat, tulee myös motivoinnista helpompaa kun tietää mistä narusta vetää.

Katja sai minut suostuteltua tarttumaan neulaan, kun hän viittasi ensimmäisellä kurssilla tekemiini maatuskatöihin. Mielestäni oli mahtavaa, että opettaja oikeasti muistaa ja välittää, joten päätin taas harjoitella kirjomista ja tehdä maatuskan. Lopputulos näyttää ehkä enemmän ameebalta, mutta sainpas sentään harjoiteltua ne kuusi pistoa!

  Konekirjonta

 

Vapaassa konekirjonnassa ompelukoneen syöttöhampaat lasketaan alas, joten kangasta pystyy liikuttamaan alustalla haluamallaan tavalla. Asetukset laitetaan kaikki nollille. Kankaalle voi aluksi suunntella kuvion liidulla. Kokeilin myös vedessä sulavaa tukimateriaalia, jolloin aikaan saa hienoa hämähäkinverkkoa!

Ompelukonekirjonnassa olisi hyvä oppilaiden kanssa käydä läpi työturvallisuuteen liittyviä asioita, mikä on mainittu myös yhdeksi keskeiseksi sisällöksi valtakunnallisessa opetussuunntelmassa (Opetushallitus, 2004). Näin pystytään ennaltaehkäisemään ja torjumaan mahdollisia tapaturmia. Toiset oppilaat tulee osata ottaa huomioon, työskentelytavat eivät saa häiritä ketään ja oppilaan tulisi toimia annettujen ohjeiden ja opetuksen mukaisesti (s. 76, Aadeli et al, 2009)

Opettajan kannattaa tarkkailla myös oppilaitten ergonomista asentoa, jos he työskentelevät pitkiä aikoja ompelukoneen ääressä. Oppilaille itselle voi painottaa hyvän asennon tärkeyttä, sillä monet ihmiset päätyvät työskentelemään tietokoneen ääressä pitkiä päiviä, joten tästä tulisi kehittää automaatiinen hyvä tapa ennaltaehkäistä kipuja ja särkyjä. (Aadeli et al, 2009)

Ompelukoneiden ääressä tulisi olla oppilaille helposti ymmärrettävät ohjeet koneen käyttöä varten. Opettajan tulee myös varmistaa, että jokainen oppilas pystyy itsenäiseen työskentelyyn ompelukoneen kanssa esimerkiksi teettämällä ompelukoneajokortin jokaisella oppilaalla. Opettajan tulee myös huolehtia vastuuhenkilönä, että kaikki koneet ovat kunnossa ja turvallisia. Koneet tulisi huoltaa ja puhdistaa säännöllisesti. (Aadeli et al, 2009)

Opettajan tulee olla hyvin tarkka, sillä nykyään opettajaa ja rehtoria syyllistetään ja pidetään vastuunkantajana pienimpiinkin tapaturmiin, joihin heillä ei välttämättä ole edes ollut mahdollisuutta vaikuttaa. Esimerkkinä viimekeväinen pulkkamäkitapaus, missä rehtori joutui sakkoihin vaikkei edes ollut paikalla.

http://www.opistostakasin.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/03/Soukka_Konekirjonta1-520x300.jpg

 

http://www.opistostakasin.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/03/Soukka_Konekirjonta3-420x315.jpg

En ole koskaan aiemmin tehnyt konekirjontaa, joten oli hyvä päästä testaamaan sitä. Meidän piti harjoitella kolmea eri tekniikkaa. Pidin konekirjonnasta aivan valtavasti ja mielestäni sillä saa helposti mahtavia efektejä aikaan! Oli huippua vain huristella menemään. Taas uusi ameeba:

Lähteet:

Aadeli, S., Aalto, R., Myllymäki, H. et al (2009) Käsityön turvallisuusopas teknisen työn ja tekstiilityön opetukseen. Opetushallitus: Helsinki.

Aydemir, J., Hattunen, L., Honkimaa, O. et al. (2004). Käden taidot. Weilin+Göös.

Opetushallitus, (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy. 

Suojanen, U. (1992). Käsityökasvatuksen perusteet. WSOY: Porvoo.

Kurssin alussa

Tavoitteet:

Ensimmäisella tunnilla kävimme läpi kurssin sisältöä ja tavoitteita. Päätin tehdä itselleni taas käsityön nelikentän, minkä tein vaatetuskurssilla. Totesin sen toimivan hyvin tavoitteita asetettaessa sekä itsearvioinnissa kurssin päätyttyä. 

Huovila ja Rautio jakaa käsityön nelikentän seuraavasti: 

Huovila & Rautio, Käsityön nelikenttä

Käsitöissä tulisi ottaa huomioon niin työskentelyn taidot, tiedot ja taidot, kuten kasvaminen ja suunnittelu. En muista tehneeni kirjontaa muuta kuin ristipisto töitä (pidin niistä kovasti, meidän koko luokka hullaantui niistä!) sekä liikuntapussin ja pyyhkeen ykkösluokalla vohvelikankaasta. Konekirjonta olisi minulle aivan uutta, sekä myöskin käsinkirjonnan monet ulottuvuudet. Päätinkin unohtaa ristipistot ja vohvelikankaat kokonaan, ja lähteä kokeilemaan ihan jotain uutta.

Tässä on minun nelikenttäni:

Opetussuunnitelmassa (2004) tavoitteina on kasvattaa oppilaan itsetuntoa positiivisten käsityökokemusten kautta. Tätä minäkin lähdin etsimään taas tältä kurssilta, sillä omat käsityökokemukseni ovat hieman negatiivisia johtuen varmaankin yläkoulun tekstiilityönopettajastani: käsityö oli silloin eniten vihaamani oppiaine.

Ideointia:

Saimme kuulla, että tehtävänä on tehdä jokin opetusväline tai -peli. Mieleeni tuli heti ideoita kuten käsinukke, planeetat, hernepussit, huopanoppa, kolmensuora.... Päätin kuitenkin lähteä johonkin kielenopetuksen kannalta sopivaan peliin, sillä minua kiinnostaa kielet. Muistipeli? Scrabble? Karttapeli? 

Jostain internetin syövereistä löysin tällaisen kuvan:

En muista mistä löysin tuon kuvan, mutta olin tallentanut sen koneelleni. Tämä idea jäi kummittelemaan päähäni, sillä käyn samalla Kieli ja kirjoittaminen -kurssia, jossa käsittelimme sanaluokkia. Ajattelin, että tämä on peli, joka sopii jokaiseen kieleen sekä äidinkieleen. Päätin tehdä siis sen. Löysin ohjeen jostain opettajan kirjasta, olikohan se nimeltään "Scandinavian Handicrafts" tai jotain sen tapaista. Tätäkään kirjaa en ole nähnyt sen jälkeen kun kopioin sivun, joten en sitäkään voi tähän nyt varmuudella mainita. Hups. 

Opetussuunnitelmassa mainitaankin, että oppilasta tulisi kannustaa ja tukea itsenäiseen suunnitteluun. Mielestäni tätä on ainakin omalla koulu-urallani ollut liian vähän, sillä opettajalle on ollut helppoa antaa valmiit kaavat ja ohjeet, joita sitten seurataan koko porukalla. Tässäkin olisi hienoa, jos erilaisia pistoja juuri harjoiteltaisiin, jonka jälkeen (samaan tapaan kuin meillä) oppilaat saavat itse ideoida ja toteuttaa työn. Näin oppilaat voivat tehdä oman tason mukaisen työn ja eriyttäminen tulee siinä sivussa. 

Ompelukone ja sen käyttö:

Ensimmäisellä kerralla kertasimme myöskin ompelukonetta ja sen käyttöä. Pohdimme pienryhmässä miten ompelukoneen langoittamista ja puolaamista voi opettaa. Emme valitettavasti keksineet tai muistaneet yhtään lorua tai sanaleikkiä. Sen sijaan pohdimme, että ensiksi langoitusta voi harjoitella ilman lankaa kuljettamalla sormea langan reittiä pitkin. Sen jälkeen oppilaat voisivat pareissa opettaa toisille langoittamista ja tehdä näytön, jonka toinen parista sitten arvioi.Ompelukoneessa voisi myös olla jo opettajan valmiiksi asettama lanka, jota oppilas sitten seuraa erinvärisellä langalla. Näin on helppo tarkistaa, missä menee väärin.

Lähteet:

Huovila, R. & Rautio, R. Käsityö on väline oppia aivan jotain muuta. Retrieved on the 16th of October 2013 from: http://www.kaspaikka.fi/opettajanpoyta/documents/nelikentta.pdf

Opetushallitus, (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.