Kurssin alussa

Tavoitteet:

Ensimmäisella tunnilla kävimme läpi kurssin sisältöä ja tavoitteita. Päätin tehdä itselleni taas käsityön nelikentän, minkä tein vaatetuskurssilla. Totesin sen toimivan hyvin tavoitteita asetettaessa sekä itsearvioinnissa kurssin päätyttyä. 

Huovila ja Rautio jakaa käsityön nelikentän seuraavasti: 

Huovila & Rautio, Käsityön nelikenttä

Käsitöissä tulisi ottaa huomioon niin työskentelyn taidot, tiedot ja taidot, kuten kasvaminen ja suunnittelu. En muista tehneeni kirjontaa muuta kuin ristipisto töitä (pidin niistä kovasti, meidän koko luokka hullaantui niistä!) sekä liikuntapussin ja pyyhkeen ykkösluokalla vohvelikankaasta. Konekirjonta olisi minulle aivan uutta, sekä myöskin käsinkirjonnan monet ulottuvuudet. Päätinkin unohtaa ristipistot ja vohvelikankaat kokonaan, ja lähteä kokeilemaan ihan jotain uutta.

Tässä on minun nelikenttäni:

Opetussuunnitelmassa (2004) tavoitteina on kasvattaa oppilaan itsetuntoa positiivisten käsityökokemusten kautta. Tätä minäkin lähdin etsimään taas tältä kurssilta, sillä omat käsityökokemukseni ovat hieman negatiivisia johtuen varmaankin yläkoulun tekstiilityönopettajastani: käsityö oli silloin eniten vihaamani oppiaine.

Ideointia:

Saimme kuulla, että tehtävänä on tehdä jokin opetusväline tai -peli. Mieleeni tuli heti ideoita kuten käsinukke, planeetat, hernepussit, huopanoppa, kolmensuora.... Päätin kuitenkin lähteä johonkin kielenopetuksen kannalta sopivaan peliin, sillä minua kiinnostaa kielet. Muistipeli? Scrabble? Karttapeli? 

Jostain internetin syövereistä löysin tällaisen kuvan:

En muista mistä löysin tuon kuvan, mutta olin tallentanut sen koneelleni. Tämä idea jäi kummittelemaan päähäni, sillä käyn samalla Kieli ja kirjoittaminen -kurssia, jossa käsittelimme sanaluokkia. Ajattelin, että tämä on peli, joka sopii jokaiseen kieleen sekä äidinkieleen. Päätin tehdä siis sen. Löysin ohjeen jostain opettajan kirjasta, olikohan se nimeltään "Scandinavian Handicrafts" tai jotain sen tapaista. Tätäkään kirjaa en ole nähnyt sen jälkeen kun kopioin sivun, joten en sitäkään voi tähän nyt varmuudella mainita. Hups. 

Opetussuunnitelmassa mainitaankin, että oppilasta tulisi kannustaa ja tukea itsenäiseen suunnitteluun. Mielestäni tätä on ainakin omalla koulu-urallani ollut liian vähän, sillä opettajalle on ollut helppoa antaa valmiit kaavat ja ohjeet, joita sitten seurataan koko porukalla. Tässäkin olisi hienoa, jos erilaisia pistoja juuri harjoiteltaisiin, jonka jälkeen (samaan tapaan kuin meillä) oppilaat saavat itse ideoida ja toteuttaa työn. Näin oppilaat voivat tehdä oman tason mukaisen työn ja eriyttäminen tulee siinä sivussa. 

Ompelukone ja sen käyttö:

Ensimmäisellä kerralla kertasimme myöskin ompelukonetta ja sen käyttöä. Pohdimme pienryhmässä miten ompelukoneen langoittamista ja puolaamista voi opettaa. Emme valitettavasti keksineet tai muistaneet yhtään lorua tai sanaleikkiä. Sen sijaan pohdimme, että ensiksi langoitusta voi harjoitella ilman lankaa kuljettamalla sormea langan reittiä pitkin. Sen jälkeen oppilaat voisivat pareissa opettaa toisille langoittamista ja tehdä näytön, jonka toinen parista sitten arvioi.Ompelukoneessa voisi myös olla jo opettajan valmiiksi asettama lanka, jota oppilas sitten seuraa erinvärisellä langalla. Näin on helppo tarkistaa, missä menee väärin.

Lähteet:

Huovila, R. & Rautio, R. Käsityö on väline oppia aivan jotain muuta. Retrieved on the 16th of October 2013 from: http://www.kaspaikka.fi/opettajanpoyta/documents/nelikentta.pdf

Opetushallitus, (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.