Käsitöissä on tärkeää arviointi ja erityisesti miten se suoritetaan. Suojanen (1992) puoltaa laadullista ja kehittävää arviointia, jossa se on jatkuva prosessi ja siihen osallistuu sekä oppilas ja opettaja dialogin kautta. Huomioon ei oteta pelkästään valmista työtä vaan koko prosessi ja perustetaan se asetetuille tavoitteille. Myös työturvallisuuden huomioiminen pitäisi ottaa huomioon arvioinnissa, joka myös mainitaan hyvän käsityönosaamisen puitteissa jo neljännen luokan lopussa (Opetushallitus, 2004).
Tässä oli siis omat tavoitteeni kurssille:
Kuinkas sitten onnistuinkaan omasta mielestäni:
Olen tyytyväinen lopputulokseen ja monet tavoitteista on saavutettu. Mukaan mahtui myös enemmän ja vähemmän kirosanoja, mutta ei se ainakaan työntekoa hidastanut tai haitannut. Eihän se työ täydellinen ole, mutta en ole minäkään. Nätit ovat ja ihan oikeasti käytettävät!
Opetusvälineen avullahan on siis tarkoitus oppia sanaluokat. Oppilailla on paperilla sanoja, jotka sitten on tarkoitus viedä oikeaan laatikkoon. Tässä se nyt sitten on! Voila!
Suojanen, U. (1992). Käsityökasvatuksen perusteet. WSOY: Porvoo.
Tässä oli siis omat tavoitteeni kurssille:
Kuinkas sitten onnistuinkaan omasta mielestäni:
Olen tyytyväinen lopputulokseen ja monet tavoitteista on saavutettu. Mukaan mahtui myös enemmän ja vähemmän kirosanoja, mutta ei se ainakaan työntekoa hidastanut tai haitannut. Eihän se työ täydellinen ole, mutta en ole minäkään. Nätit ovat ja ihan oikeasti käytettävät!
Opetusvälineen avullahan on siis tarkoitus oppia sanaluokat. Oppilailla on paperilla sanoja, jotka sitten on tarkoitus viedä oikeaan laatikkoon. Tässä se nyt sitten on! Voila!
Lähteet:
Opetushallitus, (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.Suojanen, U. (1992). Käsityökasvatuksen perusteet. WSOY: Porvoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti